Museoilta puuttuvat trailerit

Museot on suunniteltu niin, ettei niiden teoksia voi ahmia nopeasti. Teosten ympärille jätetään ripustuksessa tilaa ja teoskokonaisuudet sijoitetaan eri huoneisiin. Jos haluaa nähdä kaiken vaikka vain vilaukselta, on käveltävä huoneesta seuraavaan ja sitä seuraavaan. On käytettävä aikaa.

Aikaa on meillä kaikilla niukalti. Siksipä olemme oppineet tehokkaasti vähentämään riskiä siitä, että käyttäisimme sitä asioihin, jotka eivät ole antoisia tai kiinnostavia. Käymme katsomassa Google Mapsista, vastaako matkakohde matkaoppaan ylisanoja. Kelaamme YouTube-videon lävitse ennen kuin päätämme, katsoako se kokonaan. Katsomme esittelyn artistin kiertueesta, jonka konserttiin olemme ostamassa lippua.

Vaikka museokäyntiin menee yhtä paljon aikaa kuin konserttiin tai elokuvaan, ei jostain syystä museoille ole kehittynyt leffatraileriin tai konserttiesittelyyn verrattavaa työkalua, jonka avulla museokokemusta voisi kokeilla etukäteen. Kävijälle tämä tarkoittaa epätietoisuutta museokokemuksen laadusta ja suurempaa riskiä siitä, että näyttely ei välttämättä puhuttelekaan. Riski ei ole niinkään rahallinen – ovathan museomme elokuvissa tai konsertissa käymiseen verrattuna edullisia – vaan ajallinen. Matkoineen, lipun ostoineen ja kävelyineen museossa menee vähintään toista tuntia.

Asiaa ei edesauta se, että esimerkiksi taidenäyttelyiden välillä on suurta esteettistä hajontaa. Se, että on pitänyt japanilaisia puupiirroksia esittelevästä näyttelystä ei ole tae sille, että pitäisi installaatiotaiteesta. Satunnaiselle kävijälle tämä tarkoittaa sitä, että tarjonnan joukossa on paljon näyttelyitä, joiden taideteokset ovat estetiikaltaan niin uppo-outoja, että ne vaativat avautuakseen melkoisia ponnistuksia. Ne ovat miinoja, joihin vapaa-aikaansa tarkasti käyttävä ei halua tuhlata aikaansa.

Julisteseinät eivät juuri museokokemuksesta kerro. Kuva Kiasman aulasta. 

Pelkästään pääkaupunkiseudulla museotarjontaa on niin runsaasti, että olisi hyvä olla työkaluja, joilla tarjontaa voisi selailla ja haarukoida. Museot ovat visuaalisia paikkoja ja ihminen on tehokas olento omaksumaan visuaalista tietoa. Museokävijöille sopiva työkalu voisikin olla vertailu visuaalisista kokemuksista, joka heitä kussakin museossa odottaa.

Erilaisia näyttelyitä yhteen kokoavia sivuja, kuvagallerioita, ja videokoosteita museoilla toki on jo, mutta ne ovat hajallaan eri museoiden nettisivuilla ja usein epäintuitiivisia käyttää. Tärkeää olisikin yhdessä tekeminen ja palvelujen läsnäolo somessa. Museot voisivat esimerkiksi tarjota yhdessä Pinterest-feedin, jossa olisi kuvavirta kaikista parhaillaan meneillään olevien taidenäyttelyiden teoksista tai YouTube-kanavan, jossa näyttelyssä käymisen kokemuksia tiloineen ja teoksineen esitettäisiin pikakelauksella puolessa minuutissa.

Kokeileminen olisi hyödyllistä, koska – jos nyt ihan rehellisiä ollaan – museot ovat suurimmaksi osaksi täynnä tavaraa, joka ei yksittäistä kävijää kiinnosta. Kun voisi kokeilla ja katsella ennalta, ei tarvitsisi kävellä läpi kaikkia museoita löytääkseen ne muutamat teokset ja esineet, jotka todella kiehtovat. Ja kun olisi löytönsä tehnyt, olisi sen parissa paljon antoisampaa ja kehittävämpää käyttää vähän enemmän vapaa-aikaansa verrattuna siihen, että puolella silmäillä vilkuilee museoita lävitse.

Ja muutenkin – ihmiset ovat jo tottuneet siihen, että he voivat ennalta vertailla palveluja ja tuotteita, ennen kuin ostavat. Museokävijöillekin olisi viimein suotava tämä mahdollisuus.